Reippaan naiset – osa 11

Reippaan naiset

Reippaassa ensimmäiset naiset pääsivät seuran hallitukseen ennen kuin Suomessa oli edes yleistä äänioikeutta. Reippaan naiset osallistuivat seuran kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun seuran kautta aikana, jolloin naiset tarvitsivat erillisen luvan opiskeluun ja naimisissa olleet naiset eivät saaneet työskennellä ilman aviomiehen lupaa. Omalla tavallaan Reipas oli tasa-arvon pioneeri.

Vielä 1900-luvun alussa maailmalla oli vallassa käsitys, jonka mukaan naisten ruumis ei sovellu fyysiseen liikkumiseen. Suomessa feminismin ensimmäinen aalto osui samaan aikaan muiden kansanliikkeiden syntymisen kanssa, joihin myös urheiluseurat lukeutuvat. Kirjailija Minna Canth ajoi näkyvästi Suomessa naisten asemaa ja työ tuotti tulosta. 1900-luvun alussa Venäjän alaisuudessa ollut Suomi oli naisten aseman edelläkävijä. Vastoin muuta maailmaa, Suomessa myös naisia kannustettiin liikuntaan ja etenkin voimisteluun, sillä lajina voimistelu ei joutunut ristiriitaan porvarillisten ja konservatiivisten sukupuoliroolikäsitysten kanssa. Suomessa ensimmäinen naisurheilun aalto tapahtui poikkeuksellisen aikaisin ja laajasti verrattuna muuhun maailmaan.

Reippaassa naiset osallistuivat seuran toimintaan epävirallisesti jo 1890-luvulla. Oma naisjaosto perustettiin heti vuosisadan vaihteessa ja ensimmäinen nainen, Ida Markku nousi Reippaan hallitukseen 1903. Ajan henkeä peilaten, ei ole mahdotonta, että Reippaan naiset ovat kilpailleet voimistelun lisäksi myös esimerkiksi hiihdossa, juoksussa ja uinnissa. Naisurheilu ja feminismin ensimmäinen aalto saavutti Suomessa huippunsa 1920-luvulla, jolloin myös Reippaan naisosaston toiminta rupesi hiipumaan. Seuran naisosastosta irtosi suuri joukko naisurheilijoita, jotka perustivat oman seuran, mutta Reippaan naisosasto kykeni jatkamaan vielä muutamia vuosia. Hiljalleen Euroopassa vallinnut uusi konservatiivinen aalto hiljensi myös Suomessa naisurheilua ja myös viipurilainen naisurheilu hiljeni hetkellisesti. Ainoastaan Reippaan naisvoimistelu selvisi läpi aatteiden taiston ja naisvoimistelu nousi miesvoimistelun rinnalle seuran sisäisessä arvostuksessa.

Toinen maailmansota heitteli Reipasta paikkakunnalta toiselle. Naisosasto toimi sodan aikana ja heti sen jälkeen sekä Lahdessa että Helsingissä ja se vaikeutti toimintaa. Ensimmäinen voimistelunäytös järjestettiin Helsingissä heti talvisodan päätyttyä 1940 ja Lahdessa heti seuraavana keväänä. Lahdessa naisosasto pelasi myös pesäpalloa, hiihti ja suunnisti yhdessä poikaosaston kanssa. Helsingissä toiminut naisosasto keskittyi puhtaasti voimisteluun ja se aiheutti kitkaa lahtelaistuneiden ja helsinkiläistyneiden Reippaan jäsenten välillä.

Viipurin Reippaasta tuli virallisesti lahtelainen seura vuonna 1951, mutta suuri osa seuran naisosastosta toimi yhä Helsingissä. Käytännön ongelmana oli, että naisosaston hallinto oli Helsingissä ja toiminta kasvoi Lahdessa ja supistui pääkaupungissa. Reippaan lahtelaiset naisjäsenet kykenivät liittymään muihin lajijaostoihin ja hiljalleen naisjaosto kuihtui pois 1960-luvun puolivälissä.

Lahtelaisen Reippaan naiset

Lahdessa Reippaan naiset järjestäytyivät omaksi yksikökseen 1967 alkaen, jolloin Viipurin Reippaan sisällä perustettiin naistoimikunta. Muutamaa vuotta aikaisemmin perustettu Lahden Reipas oli myös osa Viipurin Reipasta, mutta seuran sisäinen jakautuminen oli käynnissä. Vuonna 1968 naistoimikunta sai rinnalleen naisjaoston, jonka tehtävänä oli jatkaa tyttövoimistelua Lahdessa. Toimikunta puolestaan keskittyi tukitehtäviin, kuten lipunmyyntiin ja varojen keräämiseen.

Feminismin toinen aalto 1970-luvulla ei iskenyt suomalaiseen urheiluun kovin voimakkaasti, sillä pesäpallo ja hiihtomenestys oli tasoittanut kilpaurheilun tietä. Vaikka vastustus naisten jalkapallon pelaamiselle oli olemassa, oli muun yhteiskunnan murros ja tasa-arvon lisääntyminen jokapäiväisessä elämässä vastustusta vahvempaa. Naisten lisääntynyt vapaa-aika ja Suomen ulkopuolella tapahtunut naisten jalkapallon nousu laukaisivat myös Lahdessa uuden jalkapalloinnostuksen. Naisten joukkueet keskittyivät yliopistokaupunkeihin ja vahvoille jalkapallopaikkakunnille, jossa joukkueissa pelasi paljon miesten joukkueen puolisoita ja perheenjäseniä.

Lahdessa oli 1970-luvun alussa jalkapallobuumi ja kaupungista tuli lopullisesti jalkapallokaupunki. Kaupungissa oli oma naisten sarja ja kun Suomen mestaruudesta alettiin pelata valtakunnallisesti, Reipas oli mukana. Reippaan ensimmäinen joukkue koottiin seitsemän paikallisen joukkueen pelaajista ja joukkue selvitti tiensä cup-muotoisena pelatun mestaruusturnauksen puolivälieriin häviten mestaruuden voittaneelle HJK:lle vain 1-0. Seuraavana vuonna Lahdesta oli mukana myös muita joukkueita ja Reippaan tie tyssäsi alkulohkoon. Lahden Sampo otti pian kaupungin valtikan ja hiljalleen Reippaan naisten edustusjoukkueen toiminta hiipui.

Reippaan naistoiminta jalkapallon ympärillä kuitenkin jatkui, vaikka kilpailullinen pelaaminen oli hiipunut. Tammikuun 15. päivänä 1979 kiekko- ja jalkapallonaiset jakoivat tehtävät uudelleen ja aloittivat virallisesti omilla erikoisaloillaan. Naisjaosto järjestäytyi Lahden Reippaan Tuen kanssa keräämään varoja junioritoimintaan. Lahden Reippaan naistoiminnan kehittämisen taustalla oli Martti Mikkosen ja Martti Kosman ajatus siitä, että Reippaasta tulee koko perheen yhteinen harrastus. Lisäksi kerätyillä varoilla mahdollistettiin muun muassa turnausmatkoja ja varusteita.

Koska toiminnan vahva taustaidea oli avustaa ja tukea seuran juniorityötä, ovat Reippaan naiset ovat olleet innovatiivisia edelläkävijöitä kerätessään varoja. Perinteisten kioskitoiminnan ja arpajaisten ohella on vuosien varrella kokeiltu paljon erilaisia tapoja. Varainkeruuta varten järjestetyt Urheilutalon discoillat, Teivaalan lavatanssit ja teatterimatkat rikastuttivat samalla myös lahtelaista kaupunkikulttuuria. Öljykriisin tuoma lyhyt taantuma ja kulutustottumusten pieni muutos 1980 sai Reippaan naiset tekemään varainhankintaa kirpputoreilla ja kierrätyksellä. Pieneksi käyneet varusteet löysivät uudet tarvitsijat ja uuden elämän.

Naisjaosto oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja teki hyvää myös jalkapallokenttien ulkopuolella. Reipas ryhtyi myös ympäristöasioissa edelläkävijäksi. Vuonna 1991 naisjaosto järjesti ensimmäistä kertaa Luomu-Lahti -tapahtuman ja kiinnitti huomiota veden, ilman, eläinten ja ihmisten hyvinvointiin ja suojeluun. Luomu-Lahti -tapahtumasta kasvoi merkittävä ilmiö jopa kansainvälisesti. Tapahtumassa kävi vuosittain liki 20000 kävijää, joten taloudellisesti se hyödytti Reipasta ja sitä kautta juniorityötä aina vuoteen 2005 asti. Lahtelaiset jalkapalloseurat ovatkin tehneet itselleen ympäristöohjelman ensimmäisinä jalkapalloseuroina Suomessa, jopa ennen Palloliittoa.

Naisjaosto teki verrattain hyvää tulosta, kun taas emoseuran talous oli haastava. Naisjaosto tuki lopulta myös emoseuraa junioreiden lisäksi. Naisjaosto rekisteröityi omaksi yhdistykseksi ja vuokrasi Janhusen talosta Mariankadulta tilat 1990-luvun puolivälissä. Lopulta 1997 nimeksi vakiintui Reippaan Naiset ry.

Yhä nykyään Reippaan Naiset keskittyvät samoihin asioihin, joihin se perustettiin. Yhdistys kerää varoja talkootöillä muun muassa FC Lahden ja Lahden Reippaan peleissä ja junioriturnauksissa ja tukee muun muassa vähävaraisten lasten harrastamista. Junioreille on kerätty vuosien saatossa yli 300000 euroa. Yhdistyksen jäsenmäärä on hieman pudonnut parhaista vuosista, mutta talkootyö on jatkunut siitä huolimatta yli 40 vuotta. Yhdistystä on johtanut vuodesta 2004 lahtelaisen urheilun tärkeä, mutta hieman tuntematon taustavaikuttaja Anitta Hukka.

Reippaassa naiset eivät juurikaan ole koko 130-vuotisen historian saatossa päässeet paistattelemaan parrasvaloissa, mutta naisjaosto on ollut tärkeä osa seuraa jo ennen Suomen itsenäistymistä. Reippaan naiset ovat toimineet edelläkävijöinä niin tasa-arvotyössä kuin ympäristötyössä. Ilman päättäväisiä ja tarmokkaita naisia eri vuosikymmenillä, Reipas ei välttämättä koskaan olisi noussut suuruuteensa tai juhlinut 130-vuotisjuhliaan. Vaikka naisten menestys on jäänyt miesten menestyksen varjoon, ei naisten roolia Reippaassa voi unohtaa tai väheksyä. Eikä koskaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Naisten urheilusaavutukset voivat jonain päivänä ohittaa miesten vastaavat.