Kihlaus – osa 6

Kihlaus

”Reippaan ja Upon Pallon vuoden takaiset häät olivat varsinainen seurapiiritapaus. Rakkautta kesti kuitenkin vain vuoden päivät kuten avioeropäätös osoittaa. Lähes koko avioliittovuoden aikana puolisot syyllistyivät toisistaan piittaamattomuuteen. Naapurit arvelevat heidän olleen peräti asumuserossa.”

Näin pakinoi marraskuun 11. päivänä vuonna 1969 Ilta-Sanomien toimittaja Eero Porkka summaten lahtelaisten värikkään jalkapallokesän. Vuotta aikaisemmin Reipas ja Lahden Pallo-Miesten perillinen Upon Pallo olivat fuusioituneet keskenään. Fuusio ei ollut Lahdessa uusi idea, eikä vuoden 1969 yritys jäänyt viimeiseksi.

Reipas oli Viipurissa suurseura. Suurseurassa oli aina niitä, jotka kokivat, että jäivät ilman huomiota ja lopulta Reippaasta irtosikin aika ajoin useampia urheilijoita perustamaan omia seurojaan. Reipas kuitenkin kesti sen, olihan seura tehnyt pitkäjänteistä työtä vakiinnuttaakseen asemansa. Lahteen tullessaan Reipas joutui aloittamaan kaiken alusta.

Sodan rasittama Suomi vasta jälleenrakensi itseään 1940-luvulla. Urheiluolosuhteet olivat Lahdessa heikot, eikä alkuperäisillä lahtelaisseuroillakaan ollut resursseja kehittää toimintaansa. Lahden suosituimpia lajeja olivat pesäpallo ja hiihto, joista kummastakin Reipas oli luopunut jo aikaisemmin Viipurissa. Reippaassa käytiin 1940-luvun lopussa keskustelua kaupungin jalkapallovoimien yhdistämisestä, mutta aika ei ollut kypsä. Jäälajeissa sama keskustelu käytiin muutamaa vuotta myöhemmin 1950-luvulla Lahden Luistelijoiden kanssa samankaltaisella lopputuloksella. Pitää muistaa, että ensimmäisten yhdistymistunnustelujen aikana Reipas oli paperilla viipurilainen seura. Sen johtohahmot olivat Viipurissa syntyneitä ja kasvaneita. Heille Reipas edusti samalla myös menetettyä Viipuria.

Vaaran vuosien jälkeen olosuhteet Lahdessa ja muualla Suomessa paranivat ja Reipas alkoi juurtua Lahteen. Reipas sai 1960-luvulla myös kosketusta Euroopan huipputasolta. Etenkin päävalmentaja Martti Kosma ja puheenjohtaja Martti Mikkonen ymmärsivät, että menestyminen Euroopassa vaatii resursseja ja ammattimaisuutta. Lahtelainen teollisuus kasvoi ja tuki sekä Reipasta että Upon suojiin siirtynyttä entistä Lahden Pallo-Miehiä, joka oli muuttanut nimekseen Upon Pallo.

Vaikka kovaa vauhtia kasvanut teollisuus tuki auliisti seuroja, oli molempien seurojen talous tiukoilla. Jalkapallossa siirtomaksut lisääntyivät ja kasvoivat ja kumpaisenkin seuran jääkiekko ja jääpallo imi enemmän rahaa kuin tuotti. Samalla molempien seurojen hallitukseen oli tullut lahtelaisen liike-elämän edustajia.

Vuonna 1968, tarkemmin kyseisen vuoden marraskuussa, Upon ja Upon Pallon johtaja Arvi Tammivuori neuvotteli Reippaan johdon kanssa yhdistymisestä. Lahdessa haluttiin luoda yhteistä me-henkeä, parantaa juniorityötä ja saada päätoimisia valmentajia sekä jalkapalloon että jääkiekkoon. Sopu saatiin ja seurat yhdistyivät.

Uuden seuran hallituksessa olivat edustettuina lahtelaisen teollisuuden kulmakivistä Asko-Upo, Mononen, Mallasjuoma, Kemppi ja Paitavalmiste. Seuran työnimenä olivat Lahden Pallo-Unioni ja Lahti-68. Fuusioseuralla oli kaksi sarjapaikkaa Mestaruussarjassa ja molemmat sarjapaikat haluttiin pitää Lahdessa. Lisäksi uusi seura sai kaksi sisarseuraa, Reipas-taustaisen Lahden Palloseuran ja Upon Pallon Lahden Pallo -64:n.

Rivit kuitenkin alkoivat rakoilla heti seuraavassa kuussa. Seurojen parhaimmisto oli koottu yhteen joukkueeseen ja joulukuussa ilmoitettiin sen pelaavan tulevana kautena Lahden Reippaan nimellä. Upon Pallon sarjapaikalle jäänyt ”kakkosjoukkue” puolestaan sai nimekseen Lahti-69.

Kauden alkaessa joukkueet olivat paperilla yhä samaa seuraa, mutta käytännön yhteistyötä näiden kahden välillä ei juurikaan ollut. Kevätkierroksella kotimaista jalkapallokenttää ja journalistien kielenkantoja kirvoitti kysymys, pitääkö sarjapaikastaan taistelevan nuorella miehistöllä operoivan Lahti-69:n hävitä mitalikamppailuun povatulle Reippaalle tahallaan.

Heinäkuussa joukkueiden välinen kitka lisääntyi. Lahti-69:n päävalmentaja Eero Nopsanen lipsautti Ilta-Sanomien toimittajalle Kuopiossa ottelun jälkeen, että joukkue ei ole saanut fuusiosta mitään apua. Lehdistön spekulaatio fuusion hajoamisesta alkoi ja yleisen jalkapalloilevan maailman tavan mukaan uutinen kiistettiin heti seuraavana päivänä.

Syksyllä ero kuitenkin toteutui ja entisen kakkosjoukkueen nimeksi muutettiin virallisesti Lahti-69. Upon johtaja ja Reippaan puheenjohtajaksi noussut Arvi Tammivuori totesi eron tapahtuneen hyvässä yhteisymmärryksessä. Lopulta fuusiossa molempien seurojen talous tuli kuntoon, joten molemmat myös hyötyivät fuusiosta.

Fuusio itsessään ei juuri pelaajille näkynyt. Seurojen välillä ei ollut veristä vastakkainasettelua ennen fuusiota, eikä sen jälkeen. Ulkopaikkakunnilla erikoinen järjestely herätti enemmän ihmetystä. Toisaalta lahtelaisen jalkapalloyleisön kiinnostus fuusioseuraa kohtaan oli nuivaa. Seurojen erottua sekä Reipas-henki, että Lahden Pallo-Miesten kannattajakunnasta kytenyt Kyykkä-henki voimistuivat.

Ei kahta ilman kolmatta

Sekä 1940-luvun lopun ja 1960-luvun lopun fuusiot olivat epäonnistuneet, mutta kolmas yritys vaani nurkan takana 1980-luvun lopulta alkaen. Molemmat seurat tavoittelivat lisämenestystä taloudellisilla riskeillä. Menestystä tuli, mutta taloudellinen tila ei parantunut ja 1990-luvun alun lama vei lahtelaisseurat syvään ahdinkoon.

Valmiiksi taloudellisia haasteita kokeneet seurat kärsivät lamasta suuresti. Lahtelainen teollisuus, joka seuroja oli tukenut joutui henkitoreisiin, eikä sponsorimarkkoja tippunut mistään. Myös yleisön kiinnostus oli vähentynyt, sillä Reipas oli pudonnut Ykköseen ja Kuusysi seurasi pian perässä.

Laman koetellessa FC Kuusysissä ja Lahden Reippaassa haluttiin turvata edes juniorityö. FC Lahti oli rekisteröity pöytälaatikkoon jo 1990-luvun alussa. Keväällä 1996 Lahden Reippaan juniorit olivat irrottautumassa omaksi seurakseen, FC Pallo-Reippaaksi ja kulisseissa selviteltiin myös FC Kuusysin ja Lahden Reippaan edustusjoukkueiden yhdistymistä. Vuoroin Reipas, vuoroin FC Kuusysi marssi neuvotteluista ulos.

Syksyllä tilanne oli molempien edustusjoukkueiden osalta katastrofaalinen. Kuusysi ei onnistunut nousemaan takaisin pääsarjaan ja Reipas tippui Kakkoseen. Lisäksi seuroilla oli velkaa yli 3000000 markkaa ja rahaa velkojen hoitamiseen ei herunut kummaltakaan. Syyskuun alussa pidetyn kokouksen muistion ensimmäisellä sivulla on alleviivattu ehdotonta realistisuutta tilanteen edessä. Kokouksessa olivat läsnä Reippaan ja Kuusysin edustaja ja sen puheenjohtajana toimi Erkki Alaja.

Neuvotteluyhteydestä oli vielä pitkä matka sopuun. Fuusion perustamista varten tarvittiin ulkopuolinen selvitysmies Olavi Vahter, joka kohteli seuroja tasapuolisesti. Alunperin yhdistymissopimus oli tarkoitus kirjoittaa jo lokakuussa, mutta neuvottelut venyivät. Vahter kuitenkin jaksoi kärsivällisesti kuunnella myös seurojen epäluulot toisiaan kohtaan ja lopulta sopimus allekirjoitettiin marraskuun seitsemäntenä päivänä 1996. FC Kuusysi ja Lahden Reipas olivat synnyttäneet FC Lahden.

Uusi seura, FC Lahti, sai FC Kuusysin ja Lahden Reippaan sarjapaikat Ykkösestä ja Kakkosesta. Lahden Reippaalle jäi aivan vanhimmat junioriluokat ja ikämiehet ja FC Pallo-Reippaalle nuoremmat. Myöhemmin Pallo-Reipas muutti nimekseen FC Reipas ja otti myös vanhimmat juniori-ikäluokat hoitaakseen. Kuusysille jäi puolestaan kaikki ikäluokat miesten edustusta lukuun ottamatta. FC Lahti lupasi hoitaa molempien seurojen massiiviset velat. FC Lahden pelaajisto koottiin Kuusysin ja Reippaan parhaista pelaajista, aivan kuten oli tehty vuonna 1969.

Fuusio lopulta onnistui kolmannella kerralla. Lahden Reippaan ja Kuusysin velat tulivat maksetuiksi ja lahtelainen huippujalkapalloilu saatiin pelastettua. Myös junioritoiminta oli turvattu, vaikkei se todellisuudessa koskaan ollutkaan vaarassa. Kaikki neljä seuraa, Lahden Reipas, FC Kuusysi, FC Reipas ja FC Lahti pysyivät hengissä ja elävät tänäkin päivänä vahvasti yhteistyötä tehden.. Se on asia, joka ei 1990-luvun fuusioyritysten jälkeen ole kotimaisessa palloilussa ollut itsestäänselvyys.

Reippaan ja Kuusysin avioliitto oli järkiliitto, jossa oli mukana ripaus rakkautta.